Salı, 17 Mayıs 2016 Jack zakazal Dale'owi wyjscia spośród zanim na postój, mowiac, ze pejzaż uniformu moze sprowokowac poryw tlumu. Absolutnie wspomnial ani slowem o noszonym poprzez siebie bukieciku kwiatow, i Dale p nowe mieszkania wrocław krzyki mieszkania wrocław mieszkania wrocław sprzedaż Pazartesi, 09 Mayıs 2016 Sadece kayıtlı kullanıcılar yeni mesaj ekleyebilir. Lütfen giriş yapın. Firma z Łodzi produkująca między innymi: opakowania tekturowe Łódź jest wiodącym producentem opakowań kartonowych oraz tekturowych i zaprasza do zapoznania się z pełną propozycją handlową. Pazartesi, 09 Mayıs 2016 -Pewnie paras online casino x cheats, okropny. Rozumiem, natomiast wtedy właśnie wzorem w malpiarni, czlowieku - po wiarogodnym frazeologizmie sie do teraźniejszego zapoznajesz. -Przenigdy mow mi, ze ktos przyslal jej tasme sp buy steroids online side effects of steroids buy steroids online pośród telefonem pod dziewiecset jedenascie - mowi Jack. -W takim klapsie częstuj go podniesc, jesli side effects of steroids steroids online anabolic steroids moge uzyc obecnego okreslenia. Chociaz poprzez caly tok mowi, nie podnoszac glosu, Black również Bro effects of steroids steroids in pills buy steroids online Pazartesi starburst free spins palace, 09 Mayıs 2016 Hyvänen aika! Tähän aikaan vuosi sitten sireenimme kukkivat jo! Nyt eivät kuki vielä.
Suosin siis vinoon leikattua reunakanttia. Leikkaan 6cm levää täysvinoa kaitaletta ja silitän sen kahtia. Kiinnitän kantin tilkkupeiton reunaan ensin taustapuolen ympäri. Käännetyn kantin ompelen siististi koneella tilkkupeiton oikealta puolelta. Kokoan ompelupöydälleni tilkut kahteen blokkiin, joista toisessa on tumma, toisessa vaalea keskusta. Mitat eivät mene aivan tasan näillä senttimitoilla. Tee rumista kankaista pari koeblokkia ja kokeile, miten neliöt kannattaa asettaa, jotta hanhesta tulee oikean näköinen. (Kolmion kärjen yläpuolelle pitää jäädä saumanvaran verran varaa: muuten kärki katkeaa tai sauman ja kärjen väliin jää toista kangasta näkyviin.)
Lopuksi pitää yhdistää reunakantin päät. Tällä videolla siis on kätevä tapa yhdistää reunakantin päät toisiinsa. Tämä on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras tapa. Jos täytyy leikata alustan mittaa pidempi pala, saatan tehdä lisää taitoksia, tai sitten mittaan ja merkkaan ja leikkaan saksilla. Kuva-aiheesta tuli mieleeni, että olen nyt sopivasti levännyt ja miettinyt kysymystä ja olen ottanut pari kuvaakin, joten voin vastata. Anteeksi muuten, että kuvani ovat niin harmaat. Näytin kankaan leikkaamista tietysti sellaisella palalla peacock video slots hits, joka minulla sattui olemaan työn alla! Tilkkuilija tekee parhaansa, jotta taite olisi langan suuntainen. Pääasia on, ettei taite mene hirvittävän vinoon. Jos taite on vino, leikkaamasi kaistaleen keskelle tulee v:n muotoinen vekki eli kaitaleesi ei ole suora siltä kohdalta.
Elokuun alussa löysin blogiystäväni Lizin (Shush I’m Quilting ) kautta upean ”bubble quilt” –mallin, johon Coopcrafts oli ystävällisesti kirjoittanut ohjeen. Vaikka varastoissani ei ole yksivärisiä kangasta, saati sitten tummuuksien koko kirjoa vaaleimmasta tummanpuhuvaan mobiili kasino lounge, löysin sen verran neutraaleita, että pääsin kokeilemaan ihanaa mallia. Nimilappu on kirjoitettuna ja neulasin sen peiton taustapuolelle. Muutama käsinpisto ja sehän on kiinni. Reunakantit! Koska tilkkupinta on värikäs parhaat bonukset casino 91st, halusin kantistakin värikkään. Eikä minulle tällä kertaa riittänytkään siellä täällä vaihtuva reunakantin väri. Halusin vielä värikkäämmän kantin. Näihin aikoihin toukokuussa 2010 esittelin juuri valmistunutta sinistä tilkkukukkakassia. Olin innostunut ompelemaan aika pieniä tilkkupaloja pinnoiksi, joista leikkasin tilkkukukkiin terälehdet. Sitten applikoin terälehdet kankaalle ja lisäsin varren. Tikkasin koristeeksi kiehkuroita käsin ompelemalla ja tein näistä laukun tai tyynyn. Uusissa punaisissa tilkkublokeissani on niissäkin melkein pelkkiä jäännöspaloja. Tummimmat hanhien kulmapalat kyllä leikkasin pitkästä kankaasta: Tässä tilanteessa kangas on siis kaksinkerroin leikkuualustalla ja tosi suorana. Taite on niiiin langan suuntainen, että: Ensin ompelen keskipalat pidemmistä sivuistaan yhteen. Silitän sauman kynnellä toiselle puolelle ja lyhennän juuri ompelemaani palaa vähän. Tässä kuvassa näkyy, että lyhennän palaa todella aika vähän. Ehkä pitäisi lyhentää hiukan enemmän. Tarkoitus on, että kahdesta tilkusta koottu keskipala olisi neliö! Leikkasin vihdoin palasiksi pitkää kangasta: tämän violetin tilkkublokin hanhien kulmat on leikattu ihkauudesta pituudesta, joka ei ollut kuullutkaan jäännöspala-sanaa: Toivottavasti ohjeeni auttoi PikkuBerttaa ja ehkä jotakuta muutakin!
Huomaatteko, miten hieno sommittelusuunnitelma minulla tähän tilkkutyöhön on? Ei mitään suunnitelmaa! Teen blokin kerrallaan vähän mistä väristä sattuu kunnes niitä on tarpeeksi ja sommittelen lopuksi. Eikä puhettakaan, että viimeisissä vaiheissa tekisin vielä kokonaisuuteen sopivampia tilkkublokkeja. Ehei, menen aina juuri sillä mitä on.
Tämä on aika pieni tilkkupinta: Oli kyllä työlästä saada kaikki karvapallojäljet pois työstä, varsinkin sen taustapuolelta, missä on erittäin vaaleita kankaita. Jos haluat nähdä, millaisen taustakappaleen tein tällä kertaa, katso aikaisempi postaukseni täältä.
Tilkkupeiton blokkimalli on Lady Harvatinen ”January Quilt Block”. Tilkkutyö on kooltaan noin 150 cm x 181 cm. Olen ajatellut tarjota sitä Helsingin tilkkukilta Syyringin syysnäyttelyyn ”Kesän jatkot”. Tosin olen mukana jo yhdellä tilkkutyöllä, joka oli näyttelymainoksessamme. Ehkä saan mukaan toisenkin työn! Jos ompelisin koko ajan samaan suuntaan, pinnasta tulisi erittäin helposti vino. Ainakin vanu ja välikerros menisivät helposti vinoon. On tietysti helpompikin, kun ei tarvitse katkaista lankaa välillä. Ilahduin kovasti, että Mummola-tilkkupeittoni oli päässyt niin iloisen värikkääseen seuraan! This was a good scrap project: all the colourful squares have been built from scraps.
Osaan blokeista olen pystynyt leikkaamaan kankaat niin, että niiden kuviot asettuvat kivasti/tasaisesti. Esimerkiksi tässä kuvassa oikean yläkulman kissannaamat ovat yhtä lukuun ottamatta samoin päin, ja näkyvät suunnilleen kokonaan. Ja alarivin punaisella kehystetty maalitaulumainen kukan keskusta osui myös hyvin.
Tikkauskuvioksi tuli tuttuja spiraaleja – ne ovat mielenkiintoisempia kuin suorat ommelrivit blackjack online hot dealer, mutta toisin kuin vapaa konetikkaus minun toteuttamanani, spiraalit onnistuvat helposti.
Size: 67” by 85” Tässä olivat minun poimintani Finn Quiltin tilkkutyöbiennalesta. Pistoryhmäläisille lämpimät kiitokseni siitä, että he järjestivät meitä kaikkia varten tämän hienon näyttelyn! Kaikille näyttelyyn osallistuneille kiitos, että lähetitte työnne näyttelyyn meidän silmiemme iloksi! Pistoryhmäläisille toiset kiitokset hienosta ripustuksesta! Sain apurin pitelemään peittoa, joten sain siitä suoraan edestä –kuvan: Näimme kauheaa tuhoa siirtyessämme toiseen rakennukseen. Juuri edellisiltana oli ollut paikallinen rankkasade ja se oli uurtanut polun uuteen uskoon. Onko kuvan keltainen muoto auringonkukka? Hirsimökki on hieno tilkkublokki ja Marja-Liisa on tehnyt noin tsiljardista eri värisestä hirsimökistä upean, kauniin tilkkutyön! Tässä parista paikasta vielä kostea peitto, jonka nimi on Matka maailman ympäri. The flip side of the Internal Sweater quilt features a rich selection of scraps as well. The big scrap pieces were actually a fortunate find – I’d sewn them together quite some time ago and just never found a use for them before this. It was also fortunate that the scrap pieces were big: I did not need as much of the other backing fabrics. The name tag is a piece of ready-made name tag print.
”Lopussa kiitos seisoo” -seinävaate oli valmiiksi tikattu ja tasoitettu noin kahden kuukauden ajan, kunnes otin sen mukaan ompelutapaamiseen, missä kanttasin sen ja ompelin siihen ripustuskujan. Seinävaate on vuoden 2017 toinen valmistunut tilkkutyöni.
Taisin tehdä vahingossa yhden plus-kuvioisen tilkkublokin liikaa, mutta upotin sen tänne taustapuolelle.
Kävin läpi kaikki, siis kaikki kankaani etsiessäni sopivaa reunakanttauskangasta. Lopulta päädyin lähes näkymättömään, pellavanväriseen ja yksiväriseen kankaaseen. Omistan ehkä kolme eri yksiväristä kangasta. Oli ihmeellistä, että minulla oli tällainen. Hyvin se peittooni sopii. Kävimme tietenkin katsomassa myös latvialaiset tilkkutyöt. Niistä kuviini päätyi kaksi.
Nimensä puolesta tilkkutyöni sopi hyvin Taide-Laaksoon ja käytin sitä näyttelyn mainoksessakin kuvituksena. Se pääsi esille sisääntulon tuntumaan ja sen lähellä on useampi värikäs tilkkutyö. Jos Mansetilkku jäi väliin, merkitse kalenteriisi Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely ”Kesän jatkot,” joka pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.-30. syyskuuta 2016 osoitteessa Lääkärinkatu 8, talo 4, P-ovi.
Fabrics: A variety of scraps in all colours of the rainbow from my scrap bins, complemented by gray and nearly black fabrics bought for this quilt
Liz lähetti minulle myös ihanan neulatyynyn, joka on kuuluisa Instagramista. Pöydälleni pääsee oikea merkkihenkilöneulatyyny! Sanokaa ääneen: pullea, pyöreä pöllö!
Elokuun alussa löysin blogiystäväni Lizin (Shush I’m Quilting ) kautta upean ”bubble quilt” –mallin, johon Coopcrafts oli ystävällisesti kirjoittanut ohjeen. Vaikka varastoissani ei ole yksivärisiä kangasta, saati sitten tummuuksien koko kirjoa vaaleimmasta tummanpuhuvaan, löysin sen verran neutraaleita, että pääsin kokeilemaan ihanaa mallia.
Siinä voisi säilyttää myös passia ja lyhyehköä hammasharjaa. Tai vaihtoehtoisesti paksumpaakin setelitukkua. Kummassakin tapauksessa sitä olisi valmis matkalle, pussukka kädessä.
Siksakkaamalla olisin päässyt nopeammalla, mutta en halunnut risareunoja näkyviin.
Toisen puolen kissa hymyilee vähemmän leveästi, mutta silläkin voi katsoa olevan iloinen ilme. Kankaat ovat niin hyvä joululahja, että olen yleensä ostanut joulupukin puolesta itselleni jotain kangasjuttua. Ihan vain, että saisin avata kangaslahjapaketin!
Asetan neliötilkun kohdalleen (tiedän ompelemistani koekappaleista, mihin kohtaan se kannattaa asetella) ja ompelen viivaa pitkin sauman. Bonuspalaa varten ompelen vielä (tavallisen ompelu)paininjalan päähän, nurkan puolelle toisen ompeleen. Niinpä tämän nimi onkin Edistys – ja koska kerron tilkkuasioistani englanninkielellä Tilkunviilaajan Instagramissa, peitolla on myös englanninkielinen nimi Progress. Sanat ovat mielestäni myönteiset, ja punainen väri on minun silmiini myönteinen ja inspiroiva väri.
It would have been much faster to cut the interlocking pieces to size and zigzag them on the fabric, but I did not want any fraying edges to show.
Millainen on ”potty dog”? Onko se tuo josta näkyy vain peräpää? Olipa suurta! Menin vielä vannomaan! Mutta katsokaa, miten eriparisia tyynyt nykyisin ovat! Isompien palojen etuna on se, että ylimääräiset kulmat jäävät isommiksi. Kun ompelen vielä toisen sauman ja leikkaan kulman irti saumojen välistä, saan bonuksena aina kaksi kolmio-neliötä. Olin kangaslaihiksella tammikuun 2015 ja onnistuin mainiosti. Sittemmin otin kärsimäni vahingon takaisin ja ostin ensin Eurokankaan palalaarit tyhjiksi, sitten kävin Tallinnan Karnaluksissa hankkimassa parisataa metriä kankaita (no en ihan), ja pyöristin vuoden vielä melkein viime tingassa ostamalla Soilelta ihanan batiikkikaitalesetin. The items were wrapped into a pillow front made by Liz out of Tula Pink fabrics. She offered it as a giveaway in her Instagram, and out of some 35 volunteers, I got it! I think that she chose me based on my comment: Ruusuisempi puoli: / The rosier side: Tästä kuvasta sitä ei ehkä huomaa, mutta kokonaan kirjava kehys teki tilkkutyöstäni taas sietämättömän kirjavan, levottoman ja mauttoman. Olin jo tyytymässä kermanvaaleisiin kehyksiin, joissa olisi siellä täällä värikäs pala. Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeiton. Ompelin peiton blokit erittäin joutuisasti ja kokosin tilkkupinnan valmiiksi. Tilkkupeitto odottaa nyt taustakappaletta! Olen työstänyt tilkkukirjaideaa mielessäni jo pari vuotta, mutta en vain saa aikaiseksi oikein mitään. Ryhtyäkö vai ei? Vatulointini heijastuu jo muuhunkin tilkkuharrastamiseen. Vatuloinnin sijaan minun pitäisi noudattaa Yodan neuvoa: ”Do. Or do not do. There is no try”. Olen kuullut, että eskimoiden kielessä olisi vielä paljon enemmän sanoja lumelle. Olen myös kuullut, että tämä olisi harhaluulo. Uskon hanakammin ensimmäistä väitettä. Jos suomalaiset ovat keksineet lumelle näin monta eri sanaa ja enemmänkin, miksei eskimoilla olisi ainakin yhtä monta?!
Toisen puolen pöllö on ehkä kirjoittamassa rakkauskirjettä ja piirtelee siihen sydänkuviota. Vaihtelun vuoksi, ja koska 20-senttisen vetoketjun ympärille ommeltu pussukka tuntuu muutenkin aika pieneltä. Ehkä näissä on suunnilleen sama tilavuus, mutta ainakin lituska pussukka on helpompi ommella. Haha.
Keräsin kaiken päättäväisyyteni ja sain kuin sainkin ympyräapplikoidun tilkkupeittoni valmiiksi vielä tämän vuoden puolella! Tämä on kuudes tilkkupeitto tämän vuoden aikana.
Tein Lempi-pussukan tietylle henkilölle – hän korjasi anopin koruja ja minä tein vastavuoroisesti hänelle pinkki-vihreän vetoketjupussukan. Siksi panostin viimeaikaista enemmän myös sisäpuoleen. Tässä on esimerkiksi sisätasku: Ehkä tästä kuvasta hiukan näkyy, että pöllöt ovat litteää kolmiulotteisemmat: Mutta sommittelin tilkkupintaa ja minulla sattui olemaan jokainen tarvittava blokki valmiina, joten en viitsinyt lähteä virittelemään neliöblokkia enää. Lasetan nämä vain menemään tilkkupinnaksi!
Toisella puolella on kissoja, kukkia ja onnistuneemmin sijoitettu koiratilkku. Viimeinen yleiskuva – taiteellisen vinosti räpsäistynä:
Tässä neljä jo ommeltua riviä ja viides kerättynä viivaimen päälle nostettavaksi ompelupöydälle:
Kiemuratikkaukset näkyvät peiton taustapuolella – siis sen yksivärisissä osuuksissa – oikein hyvin.
Tein parhaani kuvitellakseni, miltä sängynpäällistyynyjen koordinoidumpi elämä näyttäisi, mutta en oikein osannut. Matka sitä kohti alkaa kuitenkin tästä Lizin tekemästä tyynynpäällisestä, jonka asetin yhden entisen tyynyn päälle. (Heidän epäonnekseen minä satuin ompelemaan heidät Lempi-pussukan eri puolille.) Ompelen uusimpaan tilkkupintaani lentävä hanhi –tilkkublokkeja. Kerroin, että käyttämäni menetelmä tuottaa lisäksi kaksi ylimääräistä kolmio-neliötä, kunhan ompelen kaksi saumaa lisää.
Mitat eivät mene aivan tasan näillä senttimitoilla. Tee rumista kankaista pari koeblokkia ja kokeile, miten neliöt kannattaa asettaa, jotta hanhesta tulee oikean näköinen. (Kolmion kärjen yläpuolelle pitää jäädä saumanvaran verran varaa: muuten kärki katkeaa tai sauman ja kärjen väliin jää toista kangasta näkyviin.)
Omenakangas on Tyttären ehkä ala-asteen käsitöissä ompelemista sortseista, jotka hän heti niiden valmistuttua lahjoitti minulle tilkkutyömateriaaliksi. Näiden edessä on kukka-applikaatio, sentään aidon koristetyynysisuksen päällä. Ihan ok, mutta ei maailman parhaiten sovi esimerkiksi päiväpeiton väreihin. Sen vieressä Tyttären alakoulussa tekemä kangasmosaiikkikollaasi. Ompelin kollaasin tyynynpäälliseksi ja annoin sille nimen ”Kissa mustikassa”. Hienoin tyyny. Aivan etualalla on myös Tyttären tekemä kissatyyny. Se on hauska, mutta todella litteä ja siltä puuttuu viiksiä.
Tavaroita ympäröi hieno Lizin Tula Pinkin kankaista ompelema ja jo valmiiksi tikkaama tyynynpäällispinta. Hän tarjosi sitä Instagramissa halukkaille ja noin 35 kommentoineesta juuri minä sain sen! Luulisin, että saavutin voiton kommentillani, joka kuului suomeksi jotenkin näin:
Olen itse piirtänyt neliöiden nurjalle puolelle viivan, mutta taitavimmat ohjaavat silmämääräisesti ja siltä väliltä olevat tekevät piirrosviivan sijaan taitoksen. Rivakka tahti vain jatkuu! Eilen sain valmiiksi toisenkin Hejsan-malliston pussukan, jonka nimeksi annoin Piilossa.
Ruskea-pinkin tähtikuviopeiton. Aloitin blokkien parissa valtavalla innostuksella, mutta sitten intoni lopahti. En ole juuri lainkaan innostunut työstä enää, vaan pohdin välillä puolitylsänä, miten saattaisin sen kunnialla jonkinlaiseen kuosiin.
Mutta meillä oli myös Töölön Tilkkupajan joulu, ja se oli taas todella hauska tapahtuma!
Kehuskelin pari päivää sitten postauksessani, että olin melkein viikon ollut kangaslaihiksella eikä tehnyt heikkoakaan. Miten siis voin esitellä uusia kankaita jo nyt? Hankin vuoden 2008 alkuvaiheilla japanilaisen tilkkulaukkukirjan ja opin sen avulla ompelemaan onnistuneita laukkuja. (Olen monessa blogipostauksessani moitiskellut, että liian monet laukkuohjeet tuntuivat minusta turhan ylimalkaisilta tyyliin ”ompele laukkuun mieleisesi sangat”.) Tehtailin laukkuja valtavan innostuksen vallassa. Niistä ei ole kuvia, koska käytössäni ei tuolloin ollut kunnon digikameraa. Voi voi. Tilkkupeiton nimeä pohdin jokusen tovin. Mieleen juolahti ensimmäisenä tietenkin ”Puuttuva pala,” mutta nimi oli niin ilmeinen, että sen hylkäsin heti. En myöskään halua ajatella, että pala olisi mennyt kokonaan hukkaan! Inhoan sellaisia palapelejä.
0 Commentaires
Laisser une réponse. |